Kaj Sjunnesson tuottaalammasta ravintoloille
Kaj Sjunnessonista on tärkeää, että lampaat ovat paitsi lihaksikkaita myös helposti käsiteltäviä. Riitta Mustonen Kuva: Viestilehtien arkistoSTRÄNGNÄS, RUOTSI (MT)
Kaj ja Ann Sjunnesson sekä kolme muuta lammastilallista Strängnäsissä Ruotsissa, niin sanottu Strängnäs-ryhmä, tuottavat tuoretta karitsanlihaa ravintoloille silloin, kun sitä eniten kysytään eli keväällä.
Siirtyminen talvikaritsointiin on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi: kokit ovat tyytyväisiä ja lihasta saa kelpo hinnan.
Kun Sjunnessonien Wälnäsin tila siirtyi viljanviljelystä lammastalouteen 40 vuotta sitten, kaikki lampaat teurastettiin elo–lokakuussa. Kukaan ei kysynyt tuoretta lampaanlihaa, laadusta ei puhuttu eikä Ruotsissa uskottu, että lampaanlihan tuotanto olisi mahdollista ympäri vuoden.
”Mutta me päätimme kokeilla sitä, ja kyllähän se onnistuu. Itse asiassa sisälampaat ovat terveempiä kuin laitumella kasvatetut”, Sjunnesson sanoo.
Lampuri esittelee lampolaansa, joka on kesällä tyhjillään. Hän korostaa, että sisälampaille pitää olla hyvät suojat ja kunnollinen ruokintatekniikka. Uuhia ruokitaan kaksisataa päivää vuodessa sisällä peltihallissa ja ne karitsoivat vanhassa navetassa.
Sjunnessoneilla on 600 uuhta. Pariskunta haluaa pitää katraan koon alle tuhannessa, koska he työskentelevät kahdestaan.
”Yksilöiden määrä lisää ongelmien määrää. Jos kymmenestä lampaasta yksi sairastuu, siinä on vähemmän työtä kuin jos sadasta lampaasta kymmenen sairastuu. Jokainen on hoidettava”, Sjunnesson perustelee.
Vaikka Wälnäsin tuotantorakennukset ovat vanhoja, menetelmät ja oppi ovat uutta. Pariskunta on hakenut tietoa jalostukseen opintomatkoilta Uuteen-Seelantiin ja Englantiin ja käyttää uusimpia jalostustekniikoita.
Sjunnessonit ovat risteyttäneet tanskalaista dorsetia ruotsalaisen hienovillalampaan kanssa ja nämä risteytykset on puolestaan risteytetty texelillä. Tuloksena on mieto ja marmoroitunut liha, josta kokit pitävät.
Kaj Sjunnesson korostaa, että jalostuksessa ei ole kyse pelkästään lihan laadusta, vaan myös terveistä, hyväluonteisista lampaista. Hän taputtaa dorsetia ja kehuu, että se on kuin naisten pyörä – helppo käsitellä, vähän hidas ja tyhmä, mutta käyttökelpoinen.
”Kun dorsetin risteyttää ruotsalaiseen, saa ensiluokkaisen uuhen, jonka hedelmällisyys on korkea.”
Wälnäsin karitsointi alkaa 4. joulukuuta. Karitsat teurastetaan 28 kilon elopainoisina, jolloin lihaa saadaan puolet tästä.
Strängnäs-ryhmän neljä tilaa sijaitsee sadan kilometrin säteellä, joten karitsoilla on enintään kahden tunnin matka teurastamoon.
”Meillä on aina sama kuski, joka tietää, miten käsitellä eläimiä. Kun ne haetaan keskiviikkoiltana teurastamoon, ne ovat seuraavalla viikolla myynnissä Tukholmassa. Scan-teurastamo huolehtii kaikesta. Minä saan rahat kymmenen päivän kuluttua”, Sjunnesson selvittää.
Sjunnessoneille maksettu tuottajahinta 14-kiloisesta karitsasta on ollut vajaat kahdeksan euroa kilolta. Se on huomattavasti parempi hinta kuin syysteurastettavasta lihasta maksettu.
Strängnäs-ryhmä toimittaa maalis- ja kesäkuun välillä teuraaksi 2 000 karitsaa. Kesä huilataan, sillä silloin lampaanlihan kysyntä on alimmillaan.
Kokit vierailevat joka vuosi maatilalla tutustumassa lampaiden oloihin.
”Meistä on tullut ystäviä. Heillä on täällä jopa omia lampaita.”
Sjunnesson olisi mieluiten täysin vapaa viljelijä, jonka ei tarvitsisi välittää säädöksistä ja tukirahoista. Suurimmaksi huolekseen hän mainitseekin poliitikot ja kuilun maalaisten ja kaupunkilaisten välillä.
”Kaupunkilaiset yrittävät päättää, mikä minulle on parasta. Minä olen tehnyt tätä neljäkymmentä vuotta ja tiedän kyllä, mikä sopii lampailleni.”
Sjunnesson ei lämpene luomulle eivätkä kaikki eläinsuojelusäädöksetkään miellytä häntä. Otetaanpa vaikka lampaan häntä: ”Lain mukaan sitä ei missään nimessä saa katkaista, vaikka liian pitkä häntä aiheuttaa lampaalle ongelmia. En minäkään pidä hammaslääkäristä, mutta menen sinne, koska se on minulle hyväksi. Sama juttu häntien kanssa.”
”Emme saa tehdä lampaille mitään. Jos astun lampaan jalalle, joku soittaa poliisille, ja poliisi voi tulla ja lyödä minua, mutta minä en saa lyödä lammasta”, isäntä kärjistää.
Sjunnesson vakuuttaa kuitenkin nauttivansa työstään. ”Kun olet tehnyt kaikkesi, olet huipulla, mitä siihen muuta tarvitsee. Katselet peltojasi ja lampaitasi. Se on parasta.”
RIITTA MUSTONEN
Jos kymmenestä lampaasta yksi sairastuu, siinä on vähemmän
työtä kuin jos sadasta lampaasta kymmenen sairastuu.
KAJ SJUNNESSON
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
