Mielipide: Metsät eivät ole kasvihuonekaasujen päästölähde

Koivikko, jolla vielä monta kasvuvuotta edessään. Kuvituskuva. Kuva: Eetu Sillanpää

Luonnonvarakeskuksen tiedotteen mukaan Suomen metsät ovat muuttuneet päästölähteeksi. Väite ei pidä paikkaansa. Metsiemme kasvihuonekaasutase oli toissa vuonna noin 50 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia miinuksella eli metsät muodostivat merkittävän nielun.

Luken virhe johtuu siitä, että valtion kasvihuonekaasuinventaariossa maankäyttösektorin ilmastovaikutuksia ei lasketa kasvihuonekaasupäästöjen vaan hiilitaseen perusteella.

Hiilitaselaskennassa kasvien ilmakehästä puustoon tai viljelykasvien satoon sitomaa hiilidioksidia ei lueta maankäyttösektorin nieluksi, vaan sillä kompensoidaan laskennallisesti puiden ja sadon käyttäjien aiheuttamat päästöt. Todellisuudessa niin sanotun maankäyttösektorin päästöistä suuri osa ei tulekaan metsistä ja pelloilta, vaan sellutehtaista, kaupunkien lämpövoimalaitoksista, elintarviketeollisuudesta tai ihmisten hengitysilmasta.

Hiilitaseen käyttöä maankäyttösektorin ilmastovaikutusten mittarina ei ole perusteltu kunnolla.

Millään muulla toimialalla ei olisi hyväksytty tilastointitapaa, jossa toisten päästöjä luetaan niiden piikkiin. Hankalasti hahmotettava maankäyttösektori, johon liittyy monenlaista julkista ja yksityistä omistusta ja valtava joukko järjestäytymättömiä maanomistajia, on ollut sopiva syntipukki, kun seurantamenetelmistä on sovittu. Metsänomistajien ja maanviljelijöiden edunvalvonta on tässä asiassa pettänyt täysin.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuohon mennessä valtio tavalla tai toisella pakottaa metsänomistajat kompensoimaan muun yhteiskunnan päästöt.

Metsien ilmastovaikutusten liioittelu hiilitaselaskelmien avulla palvelee tätä tavoitetta kahdella tavalla: Se pienentää kompensointitarvetta, koska osa tästä on jo piilotettu taselaskennan sisään. Se myös minimoi metsien nielun kasvihuonekaasutilastoissa. Riittämättömillä nieluilla voidaan perustella valtion tiukempaa kontrollia metsien käytölle.

Tiedotteessaan Luke toteaa, että kasvihuonekaasujen laskentamenetelmien kehittäminen on tärkeää, jotta ilmastotoimet voidaan kohdentaa oikein ja niiden vaikutuksia pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti. Asia on juuri näin.

Siksi maankäyttösektorin ilmastovaikutusten seurannassa pitää siirtyä tarkastelemaan todellisia kasvihuonekaasutaseita, kuten tehdään muillakin aloilla.

Tommi Peltovuori

Loppi