Pystyisitkö tuottamaan itse ruokasi ja elämään ilman sisävessaa ja kraanavettä? Se on arkipäivää muhoslaisella Pakurilan tilalla

Aada Kolvangin ja Janne Ranuan pientilalta löytyy laaja hyötyeläinten kirjo. "Lihat, munat ja jatkossa myös jalostetut maitotuotteet tulevat omasta takaa. Pysymme hyvin myös hunajassa ja vihanneksissa", pariskunta iloitsee. Kuva: Anne Anttila

Alussa ei ollut muuta kuin huonokuntoinen, vesivahingon seurauksena tyhjilleen jäänyt hirsitalo.

Aada Kolvanki ja Janne Ranua näkivät kuitenkin nuhruisuuden taakse. Rakennukset olivat purkukuntoisia ja ympäristö pusikoitunut, mutta paikka puhutteli.

”Lähdimme työstämään Pakurilaksi nimettyä tilaa kodiksi, pienellä budjetilla, mutta suurella sydämellä. Kaikki tehtiin itse ja hyvin pitkälle kierrätystavarasta”, pariskunta Kolvanki ja Ranua kertaavat.

Kahdeksan vuoden takainen elämänmuutos oli Oulussa asuneelle kaupunkilaispariskunnalle iso.

Talo oli vedetön, kylmä ja vailla minkäänlaisia mukavuuksia. Alussa ei ollut edes ulkohuussia, joten tarpeille juostiin metsään.

”Askettisuudesta huolimatta tämä tuntui kuitenkin kodilta. Tilalla oli tarina ja talolla sielu. Tämä riitti meille”, Aada Kolvanki sanoo.

Myyntialalla toimiva Janne Ranua ja kerrossiivoojana työskennellyt Aada Kolvanki löysivät Pakurilan myötä elämälleen uuden suunnan.

"Olen nähnyt vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena yhteiskunnan haavoittuvaisuuden. Tämä herätti ajattelemaan omavaraisuuden tärkeyttä”, Janne Ranua muotoilee.

Aada Kolvanki jäi pois töistä ja hoitaa tällä hetkellä päätoimisesti tilaa. "Olen kiitollinen oppmistani taidoista ja ennen kaikkea käsinlypsystä." Kuva: Anne Anttila

Alun alkaen Pakurilan isäntäväki ei suunnitellut tilansa ympärille muuta kuin koirat, kasvimaan sekä marjapensaita.

Ajatus omavaraisuuden kehittämisestä vei kuitenkin mukanaan.

”Siinä vaiheessa kun huomasimme pärjäävämme kantoveden ja ulkohuussin turvin, nostimme pikkuhiljaa rimaa”, Janne-isäntä kertoo.

Eläinmäärää kasvatettiin ja tilan vanhat kasvihuoneet valjastettiin tuotantoeläinten käyttöön.

Määrät ja eläinlajit vaihtelevat, sillä omavaraisuuden ylläpitämiseen kuuluu kotiteurastus.

Teurastuksen Janne suorittaa asianmukaisesti pulttipistoolilla.

Tilalla ollaan omavaraisia muun muassa lihan suhteen. "On erittäin tärkeää tietää ruoan alkuperä ja tapa, jolla se tuotetaan", Janne Ranua painottaa. Kuva: Anne Anttila

Tieto ja taito selviytyä ovat tilan isäntäväen parasta pääomaa.

"Olemme tavattoman ylpeitä opituista taidoista. Osaamme varautua ja tarvittaessa pystymme elämään hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa.” Jo tällä hetkellä Muhoksella sijaitseva tila tuottaa ison osan ruuasta itse.

Liha, hunaja ja kananmunat tulevat omalta tilalta sekä vaihtelevasti juurekset.

Viili ja piimä valmistetaan itse. Jatkossa maitotuotteiden osuutta tullaan lisäämään.

”Olemme hankkineet separaattorin, sillä ajatuksissa on jatkojalostaa maidosta myös juustoa ja voita. Olemme kiitollisia tästä mahdollisuudesta, sillä omavaraisuuden kautta voimme tuottaa entistä laadukkaampaa ruokaa.”

Jos yhteiskunta romahtaa, Pakurin tilalta löytyy edellytykset selvitä omin avuin. "Tieto ja taito selviytyä on parasta pääomaamme." Kuva: Anne Anttila

Omavaraisuus on Aadan ja Jannen mukaan jatkuvaa uuden oppimimista.

"On hienoa huomata kuinka taidot kehittyvät. Elämäntyylimme myötä olemme saaneet arvokasta kosketuspintaa vanhoihin työtapoihin. Osaamme hyödyntää, kierrättää ja nähdä rujouden sisältä myös kauneuden. Arki on opettanut, että mitä pidemmällä olemme omavaraisuudessa, sitä vähemmän olemme huolissamme maailman tilanteesta.

Omavarainen elämä kiehtoo muitakin.

"Haaveenamme on saada ympärille muita samanhenkisiä ihmisiä. Esimerkiksi neljän erillistalouden voimin pystyisimme jakamaan vastuualueet, viemään omavaraisuutta eteenpäin ja harjoittamaan siinä ohella vaihtotaloutta. Tällä hetkellä tilalla asuu meidän lisäksemme yksi kaveri.”

Omavarainen pientila kiinnostaa myös alan oppilaitoksia.

"Omavaraisuus on viety sen verran pitkälle, että harjoittelijat pääsevät tutustumaan astetta alkukantaisempaan tilanhoitoon. Onhan se oma elämyksensä, kun lehmät lypsetään käsin ja maatilan töissä käytetään vielä maitokärryjäkin.”