Parsa on uuden satokauden ensimmäisiä merkkejä, mutta kotimaisen parsan suosio on vielä pientä

Suomalaiset suosivat vihreää parsaa, kun taas muualla Euroopassa tartutaan todennäköisemmin valkoiseen parsanippuun. Kuva: Sanne Katainen

Jos suomalaiset odottavat kieli pitkällä kesän ensimmäisiä varhaisperunoita, eteläisemmässä Euroopassa himoitaan vastaavalla innolla kauden ensimmäisiä parsoja.

Tosin suomalaisetkin ovat päässeet parsan makuun, kertoo K-ryhmän osto- ja myyntipäällikkö Liisa Eronen.

”Kymmenen viime vuoden aikana parsan kysyntä on kasvanut jatkuvasti, eli pitkäaikaisesta trendistä on kyse.”

Tuontiparsaa on saatavilla isoimmista kaupoista ympäri vuoden. Suomalaisten parsansyönnin ykköskausi painottuu Erosen mukaan vahvasti Euroopan parsakauteen, kun taas esimerkiksi Ruotsissa parsaa voidaan nauttia jopa jouluaterialla.

Säät vaikuttavat parsakauteen vahvasti, mutta Etelä- ja Keski-Euroopan parsakausi alkaa yleensä maaliskuun lopussa ja kestää noin kaksi kuukautta. Suomalaisen parsan kausi puolestaan alkaa yleensä toukokuun lopulla, eli kun tuontiparsan pääkausi päättyy. Kotimaista, tuoretta parsaa on saatavana yleensä noin kuukauden ajan.

Syitä tuontiparsan suosioon voi arvailla. Parsat ovat ensimmäisiä uuden sadon tuotteita, ja yleensä ensimmäiset parsat saapuvat kauppoihin pääsiäiseksi, jolloin pöytään katetaan mieluusti värikästä ruokaa. Parsa siis istuu kevään sesonkiruokien joukkoon siinä missä mansikat kesään tai punajuuret syksyyn.

”Ehkä parsa sattuu sopivasti juuri siihen saumaan, kun ihmiset unohtavat uunipadat ja tarttuvat mieluummin kasviksiin”, Eronen pohtii.

Parsa on suhteellisen arvokas kasvis verrattuna vaikkapa porkkanaan tai keräkaaliin. Erosen mukaan parsan korkea kilohinta voi nykyisinä korkean inflaation aikoina hillitä parsan suosion kasvua.

Suomalaisten parsamaku eroaa eteläisemmästä Euroopasta Erosen mukaan siinä, että suomalaiset suosivat vihreää parsaa, kun taas muualla Euroopassa tartutaan todennäköisemmin valkoiseen parsanippuun.

Kyse on samasta kasvista, mutta valkoinen parsa on kasvanut kokonaan mullan alla eikä siihen ole päässyt kehittymään lehtivihreää. Vihreän parsan on puolestaan annettu kasvaa maanpinnan yläpuolella valossa. Valkoinen parsa on maultaan yleensä vihreää lempeämpi, mutta samalla karvaampi, kun taas vihreä parsa maistuu hernemäiseltä.

Suomalaisille valkoinen parsa on tutuinta ravintoloista esimerkiksi hollandaisekastikkeen kanssa nautittuna, kun taas vihreä parsa taipuu kotikokin käsissä esimerkiksi risottoon ja grilliin.

Parsa on Erosen mukaan yksi esimerkki ruuasta, jonka suosio on suurinta kasvukeskuksissa. K-ryhmä voi toimittaa parsaa ympäri maata, mutta jokaisessa kyläkaupassa sille ei yksinkertaisesti ole kysyntää.

”Sama ilmiö on nähtävissä esimerkiksi eksoottisten hedelmien kohdalla. Koska isoissa kaupungeissa on enemmän väkeä, myös kokeilunhaluisia mahtuu heidän joukkoonsa enemmän”, Eronen kertoo.

Myös parsan lyhyt säilyvyysaika hankaloittaa parsan kuljetusta maan ääriin. Kuten varhaisperunat, myös parsa on parhaimmillaan, jos sen saa siirrettyä pellolta mahdollisimman suoraan kattilaan.

”Parsan kierron on siis oltava nopeaa, jotta laatu pysyy hyvänä”, Eronen sanoo.