Kun tomaatti oli outo
Aune Rahola muistaa hyvin, miten 1940- luvulla kaikesta oli pulaa. Hän näki tomaatteja ensimmäistä kertaa parikymppisenä.
Aune Rahola muistaa vielä, kuinka outoja tomaatit olivat, kun niitä yli parikymppisenä näki ensimmäistä kertaa. Kuva: Jaana KankaanpääAune Raholalla, 93, on tomaatteja kulhossa. Hän muistaa nähneensä tomaatteja ensimmäistä kertaa 1940-luvun lopussa. ”Ne maistuivat kamalilta. Mieheni ei oppinut koskaan syömään niitä.”
1940-luvun alussa Aune oli alle parikymppinen tamperelaistyttö. Talvisota oli syttynyt, ja Aune ryhtyi äitinsa mallin mukaan lotaksi. Hänet koulutettiin väestönsuojeluun.
”Kun oli pilvisiä päiviä eikä ollut pelkoa vihollisen lentokoneista, ruokimme evakkoäitejä ja lapsia Tampereen asemalla. Suojeluskuntalotat keittivät heille velliä ja keittoa.”
”Talvisodan aikaan oli vielä ruokaa, mutta silti ihmiset hamstrasivat kauheasti. Sitä vähän paheksuttiin”, Aune muistelee.
Ruokaa alettiin säännöstellä. ”Voita sai pienenpienen nokareen kuukaudessa, vähän sokeria, jauhoja. Ei sitä voi kuvitellakaan, millaista oli. Kaikki laihtuivat. Pyylevistä ystävistä tuli sorjia ja kauniita.”
Aunekin oli 20 kiloa kevyempi kuin nyt.
Paahdetuista rukiin jyvistä kahvia
Vuonna 1942 Aune sai radistikoulutuksen ja määrättiin Aunukseen radistiksi.
”Armeijalla oli ruokaa. Me elettiin asutuksen keskellä ja meillä oli hyvä yhteistyö aunuslaisten kanssa. Tehtiin vaihtokauppaa munista ja voista ja sotilaat saivat jauhopaketteja kotirintamalta, jolloin pidettiin lettukestejä. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa.”
Lotilta oli ehdottomasti kielletty meikkaaminen, alkoholi ja tupakka. Aune sai kuitenkin muonatupakoita, jotka hän lähetti isälleen. Tämä oli onnellinen postin tuomista Työmies-askeista.
”Ei silloin kukaan puhunut tupakan haitallisuudesta.”
Aunen isä oli innokas kahvin juoja. Kun kahvi loppui, isä sai jostain rukiin jyviä ja paahtoi niitä kahvia varten. Isän kuoltua vintiltä löytyi salapaikasta isän harmstraamaa kahvia.
Odottaville ja imettäville ekstraa
Aune tapasi sodan keskellä miehensä Ollin ja avioitui vuonna 1943. Lapsia syntyi tasaiseen tahtiin kuusi.
”Odottavat ja imettävät äidit saivat ylimääräisiä kortteja, joten ei minulla ollut hätää. Asuimme Helsingissä, ja torilta sai kalaa ja vihanneksia.”
Kaiken kaikkiaan ruokavalio oli 40-luvulla yksinkertainen. Aune muistaa, miten Tampereella jonotettiin, kun johonkin kauppaan oli tullut tuoretta ja suolattua silakkaa. ”Onnistuimme saamaan puupytyllisen. Niitä sitten syötiin, mutta perunoita ei ollut, kun vuonna 42 perunat paleltuivat.”
Aunen äiti oli kotoisin Rovaniemeltä, mistä perheelle lähetettiin linja-autossa puusaavillinen lakkoja ja puolukoita. Niillä herkuteltiin. Samoin lantulla.
”Lanttu pantiin puoliksi, koverrettiin siihen kolo ja pantiin voita, jos sattui olemaan, ja haudutettiin kypsäksi. Aijai kun se oli hyvää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
