
Suomalainen luomuvehnä on ykkönen: Raisiolaistislaamo valmistaa siitä vodkaa, joka kahmii palkintoja maailmalla
Turun tislaamon toiminta perustuu puhtaisiin kotimaisiin raaka-aineisiin, jotka saavat maistua juomassa.Turun tislaamo ei nimestään huolimatta sijaitse Turussa, vaan naapurikaupungissa Raisiossa. Tislaamo on rakennettu Raisio-yhtiön siilojen ja tuotantotilojen keskelle, mikä tekee miljööstä poikkeuksellisen. Harmauden keskeltä vihreän metallioven takaa löytyy kuitenkin todella näyttävä valopilkku: kuparinen tislauspannu, josta nousee kuusimetrinen tislauskolonni.
Tislaamo on toiminut vasta lyhyen ajan, mutta siitä huolimatta kahminut Eino Leinon runoista nimensä ammentaneella Kaiho-vodkallaan useita kultamitaleja arvostetuista maailmanlaajuisista kisoista.
Vasta hiljattain Kaiho voitti parhaan vodka & tonic -cocktailiin käytettävän vodkan palkinnon. Kyrö Distillery voitti vuonna 2014 ginillään vastaavan gin & tonic -palkinnon, mikä nosti Kyrön maailmankartalle. Samaa menestystarinaa toivotaan Turun tislaamolla.
Mutta mikä tekee Kaiho-vodkasta poikkeuksellisen? Perustajajäsen Jari Varjo kahmaisee käteensä kourallisen pronssista syysvehnää ja toteaa, että syy löytyy erityisen puhtaista raaka-aineista.
Kaiho-vodkaan käytettävä luomusyysvehnä on peräisin Raision läheltä Vahdolta Katri Koiviston ja Janne Koiviston tilalta, jossa viljaa viljellään neljännessä polvessa. Varjon mukaan oli selvää, että tilan vehnää tultaisiin käyttämään vodkan valmistukseen.
”Viljan laatu on meille todella tärkeää. Halusimme luomua, ja että alkutuottaja olisi toiminnassa sydämellään mukana. Toinen tislaamomme perustajista, Tapio Järvenpää tunsi Katrin aiemmasta työpaikasta. Kysyimme, haluaisivatko he toimittaa viljan, ja he innostuivat älyttömästi asiasta. Koivistot ovat ylpeitä tuotteesta ja mielissään siitä, että heidän viljaansa käytetään artesaanivodkan valmistamiseen”, Varjo kertoo.
Turun tislaamo käyttää kahta 1500 kilon pientä viljasiiloa. Kun toinen tyhjenee, tulevat Koivistot korvaamaan sen uudella. Pullon kyljessä lukee ”single estate” siksi, että muilta tiloilta viljaa ei tule. Yhteen pullolliseen vehnää kuluu noin kilo.
Turun tislaamo käyttää vodkan valmistamiseen mallastamatonta viljaa. Tällä saavutetaan sekä täydellinen jäljitettävyys että energiatehokkaampi tuotantoprosessi.
”Näin tiedämme tasan, miltä peltolohkolta vilja tulee. Tarkan jäljitettävyyden vuoksi voimme kysyä Jannelta, miten satokausi peltolohkolla sujui tai mikä oli lohkon hiilijalanjälki”, Varjo sanoo.
Juuri mäskäys sekä pirtun valmistaminen tekevät Turun tislaamon toiminnasta poikkeuksellista. Mitään valmiita ainesosia ei käytetä, vaan valmistusprosessi on alusta loppuun tislaajien käsissä.
Vehnä rouhitaan, jonka jälkeen se mäskätään ja mäskäyksestä saatava vierre käytetään. Syntyneestä käymistuotteesta tislataan 96-prosenttista alkoholia. Vodka laimennetaan halutun vahvuiseksi Someronharjun lähdevedellä, jonka mineraalit luovat oman profiilinsa juomaan.
Tislaus on vodkan valmistuksen näyttävin vaihe. Pannuun laitetaan 300 litraa noin kahdeksanprosenttista käymistuotetta. Pannusta neste siirtyy 21 tislauslevyn läpi. Kolonnin korkeus mahdollistaa sen, että yhdellä tislauksella saavutetaan todella korkea alkoholipitoisuus.
Lopputuloksena on noin 20 litraa pirtua, joka laimennetaan niin, että valmiita puolen litran vodkapulloja saadaan noin 90 kappaletta.
Hukkaa syntyy niin sanotuista nenistä ja hännästä eli tislauksen alun ja lopun tislaustuotteista, joita ei maun ja ominaisuuksien takia käytetä vodkan valmistamiseen. Kun käytetään ainoastaan ”sydänosaa” keskeltä, ei Varjon mukaan vodka vaadi suodattamista, vaan tällöin tuotteessa maistuu itse raaka-aineet, joiden pitääkin maistua.
”Fiilikselläkin on iso vaikutus ja olemme halunneet mennä aidoilla mauilla. Sen vuoksi vodkaa ei suodateta tai makeuteta. Makuprofiili on ihan erilainen kuin suodatetuissa vodkissa. Kun otamme juuri haluamamme osan tisleestä talteen, siinä ei ole makuja, jotka pitäisi ottaa pois, vaan ne saavat jäädä siihen.”
Varjo kertoo, että matka nykyiseen, palkittuun vodkaan ei ollut helppo. Varsinkin alussa kaverukset joutuivat opiskelemaan paljon.
”Tässä on niin paljon muuttujia, että aikaa se vei. Jo itse laitteiden käyttäminen oli haastavaa, kun ei niiden mukana mitään käyttöohjeita tullut, joilla saisi heti valmistettua myyntivalmista juomaa”, Varjo naurahtaa.
Kolmella perustajajäsenistä on insinöörin koulutus ja taustaa on atk- ja sähköautomaatiopuolelta. Varjon mukaan tästä on ollut hyötyä, sillä miehet ovat tottuneet toimimaan suurten hankkeiden parissa.
Vielä tällä hetkellä Turun tislaamon toiminta on suhteellisen pientä, vaikka Kaiho on nyt saatukin keväällä osaksi Alkojen vakiovalikoimaa. Ulkopuolisia työntekijöitä ei ole, vaan tislaaminen hoidetaan kolmen hengen porukalla. Yhtiön neljäs henkilö hoitaa viestintää ja markkinointia.
”Tämä on ihan rakkaudesta lajiin -toimintaa. Ei tästä toistaiseksi saa muuta palkkaa kuin ilon siitä, että olemme päässeet todella hyvin vauhtiin”, Varjo sanoo ja jatkaa:
”Minä ja Tapsa hoidamme valmistuksen pääsääntöisesti viikonloppuisin. Meillä kaikilla on päivätyö eli kukaan ei tee tätä kokopäivätyökseen. Toivottavasti olemme mahdollisimman pian siinä tilanteessa, että voisimme palkata työntekijän.”
Aluksi Turun tislaamon ensimmäisen tuotteen ei pitänyt olla vodka, vaan Jaloviinan tapainen juoma. Idea kaatui kuitenkin siihen, että kyseisen juoman valmistaminen olisi taloudellisesti pienelle tislaamolle kannattamatonta.
”Kun saimme idean siitä, että tuotteen täytyy perustua koko ketjun tuntemiseen, jäljitettävyyteen ja siihen, että teemme pirtun itse, oli loogista siirtää ajatukset pirtupohjaiseen juomaan. Tästä päädyimme suoraan vodkaan”, Varjo sanoo.
Giniäkin miehet miettivät pitkään, mutta tunku markkinoille on ollut Varjon mukaan sen verran kovaa, että idea omasta ginistä kuopattiin jo alkuunsa.
Nyt Varjo luottaa siihen, että laatuvodkien kysyntä nousee ginibuumin päädyttyä lähelle huippupistettään. Turun tislaamo pyrkii puhdistamaan vodkan mainetta pelkkänä kaatoviinana kohti arvostettuja tisleitä, kuten viskiä ja konjakkia, joita maistellaan ajatuksella ja niistä ollaan valmiita maksamaan.
”Pyrimme siihen, että raaka-aine maistuu vodkassamme, ja että siitä pystytään nauttimaan siinä, missä muistakin laatutisleistä”, Varjo toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







