Väinönputki on yksi harvoista lääkekasveista, joka on peräisin pohjolasta ja levinnyt muualle Eurooppaan. Kuva: Sanne Katainen
Keskiajalla lannoitetta riitti peltoon vain yhdessä maakunnassa
Arkeologi Ilari Aallon mukaan keskiajalla maatalouden harjoittaminen oli Suomessa kannattavinta siellä missä nykyäänkin, ja talonpojilla meni poikkeuksellisen hyvin.Raisio
Ilari Aallon keskiaikaisessa yrttitarhassa Raisiossa kasvaa noin 40 hyötykasvia, koiruohosta keltamoon ja nokkosesta rohtoraunioyrttiin. Kuva: Sanne KatainenTiedätkö, mistä kesäkuun nimi tulee?
Keskiajalla kuukauden tärkein maataloustyö oli kesänajo. Silloin kynnettiin levossa ollut kesantopelto, jotta ravinteet saatiin paremmin kiertoon, arkeologi, tietokirjailija Ilari Aalto kertoo.
Keskiajalla valtaosa Suomen väestöstä oli talonpoikia. Kesäkuussa kylvettiin vielä viimeiset kasvit: nauriit, pavut, pellavat ja hamput.
Aaltokin aikoo laittaa pellavaa ja hamppua kasvamaan pihaansa Raisioon.
Nyt keskiaikaisessa yrttitarhassa kasvaa noin 40 hyötykasvia, koiruohosta keltamoon.
”Puutarha on omaksi ja pölyttäjien iloksi.”
Keskiaikaisen lääkeyrttitarhan suunnitteluun Aalto sai pohjaa Naantalin birgittalaisluostarin 1400-luvun lääke- ja yrttikirjasta ja Mikael Agricolan 1540-luvulla julkaistusta Rukouskirjasta.
Aalto täydensi puutarhaa hyötykasveilla, joiden siemeniä on löytynyt pohjoismaisten luostarikohteiden arkeologisista kaivauksista.
”Kasvit ovat elävää historiaa. Omalla pihalla voi olla samanlainen puutarha kuin luostarissa 500 vuotta sitten.”
”Tykkään, että kasveilla on historia”, sanoo Aalto.
Esimerkiksi käärmeenpistonyrtti on siirretty puutarhaan Kökarin saarelta fransiskaanikonventin saaristokappelin raunioilta.
Aalto on myös kerännyt Ruotsista Finstasta Pyhän Birgitan kotitilalta birgittaruusun siemeniä ja leprasairaalastaan tunnetulta Seilin saarelta hullukaalin siemeniä.
Häntähupun hännän voi kietoa kylmällä kaulan ympärille lämmittämään. Malli on 1300-luvun jälkipuoliskolta. Päässä on ruokohattu. Kuva: Sanne KatainenMoni keskiajan lääkekasvi on välimerellinen. Aallon mukaan keskiajan oppinut lääketiede levisi Välimeren maailmasta kirkon ja luostarilaitoksen sekä pappiloiden kautta.
Iisoppi, timjami, laventeli ja mäkimeirami menestyvät Suomessakin.
Väinönputki sen sijaan on yksi harvoista lääkekasveista, joka on peräisin pohjolasta ja levinnyt muualle Eurooppaan.
”Se on ennen kaikkea limaa irrottava ja toimii yskänlääkkeenä.”
Hengitystieinfektioihin haettiin usein apua yrteistä. Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirjassa on useita reseptejä erityisesti flunssaan sekä horkkaan eli malariaan. Se oli yleinen vaiva soisessa Varsinais-Suomessa vielä 1400-luvulla.
Ilari Aalto siirsi käärmeenpistonyrtin puutarhaansa Kökarin saarelta fransiskaankonventin saaristokappelin raunioilta. Kuva: Sanne KatainenAallon suosikki keskiajan lääkekasveista on maun puolesta rohtopähkämö, joka on käytetty yleiskuntoa vahvistavana yrttinä.
”Se on tosi miellyttävä, tavallaan ryytinen mutta ei hyökkäävän mausteinen.”
Kaunein on hänestä tarhasalkoruusu, jonka kukkia on käytetty erilaisten vatsavaivojen hoitoon ja vatsan rauhoittamiseen.
”Kimalaisilla on tapana mennä yöpymään sen kukkiin.”
Aalto huomauttaa, että kaikki perinteiset maustekasvimme ovat olleet ensin lääkeyrttejä. Sittemmin esimerkiksi tilliä, persiljaa ja salviaa on alettu käyttää maun takia.
”Keskiajalla on ajateltu, että lääkkeellä ja ruualla ei ole kauhean isoa eroa. Lääketieteellisessä ajattelussa sillä on ollut väliä, mitä ja miten ihmiset syövät. Terveenä pysytään, kun syödään monipuolisesti ja huomioidaan, että eri vuodenaikoina kuuluu syödä erilaista ruokaa. Se on erittäin viisas ajatus tänäkin päivänä.”
Ravinto-oppaiden ja dieettien ajatellaan olevan nykypäivän ilmiöitä. Aallon mukaan niillä on todella pitkä historia antiikin ajoista lähtien. Agricolakin suosittelee Rukouskirjassaan helleruuaksi etikkaista salaattia lihan ja kovien juustojen sijaan.
Ilari Aalto rakensi aidan omenapuusta leikatuista vesiversoista. Muut risut menevät risuaitaan, joka voittaa kauppojen hyönteishotellit kirkkaasti. Kuva: Sanne KatainenLääkeyrttien lisäksi Aalto on kasvattanut pihassaan kaskinaurista ja pohjoiskarjalaista kaskiruista.
Perunaahan ei silloin vielä Suomessa tunnettu.
Säänkestävä ohra oli keskiajalla yleisin vilja. Ruis kasvatti merkitystään keskiajalla. Kaura oli ennen kaikkea hevosten rehua.
”Vehnä oli luksusvilja, sen viljelyalat olivat pieniä.”
Kitkemistä riittää. Keskiaikainen puutarha houkuttelee pölyttäjiä. Oikealla väinönputki, vasemmalla värikasvi keltamatara. Kuva: Sanne KatainenAalto on kotoisin Hämeenlinnasta, jossa on komea keskiaikainen tiililinna. Se kiinnosti häntä jo lapsena.
”Hämeen linna on ollut mielikuvitusta kutkuttava paikka, samoin keskiaikaiset kivikirkot.”
Hämeenlinnassa on järjestetty kesäisin keskiaikatapahtuma vuodesta 1997 lähtien. Lapsena se oli Aallon kesän kohokohta.
”Suomalaisilla on selvästi tällä hetkellä keskiaikakaipuu. Uusia keskiaikatapahtumia tulee joka vuosi lisää ympäri maata.”
Aalto on kirjoittanut neljä keskiaikaa käsittelevää tietokirjaa, viimeisimpänä keskiajan vuodenkierrosta. Vuosi keskiajan Suomessa -kirja kertoo talonpojan arjesta.
Kuvitukset on tehnyt vaimo Elina Helkala, joka on muinaistekniikan artesaani ja kuvataiteilija.
Keskiaikatapahtumia
Keskiajan Turku -tapahtuma Turussa 27.–30.6.
Keskiaikatapahtuma Hollolassa 19.-21.7.
Viipurintien markkinat Kouvolassa 3.8.
Helsingin keskiaikapäivä Vantaalla 10.8.
Hämeen keskiaikafestivaali Hämeenlinnassa 16.-18.8.
Keskiaika määritellään yleensä ajanjaksoksi antiikin ja uuden ajan välissä eli vuosina 500–1500.
Pohjolassa keskiaika oli lyhyempi: se alkoi 1100-luvulla, kun Pohjolasta tuli osa katolista kirkkoa ja keskiaikaiset kuningaskunnat perustettiin, ja päättyi 1500-luvulla reformaatioon.
Talonpoikien perinteet ja oikeudet ovat Aallon mukaan Pohjoismaissa olleet vahvoja, sillä pohjoismaiset valtakunnat ovat kasvaneet talonpoikaisesta yhteiskunnasta.
”Väittäisin että Suomessa talonpojilla oli keskiajalla poikkeuksellisen hyvä asema, jos vertaa moniin muihin alueisiin Euroopassa”, sanoo Aalto.
Itsenäiset talonpojat olivat Euroopassa keskiajalla varsin harvinaisia. Esimerkiksi Virossa saksalainen ritarikunta hallitsi Liivinmaata ja maaorjuus oli yleinen käytäntö.
”Suomessa ei ole ollut kauhean voimakasta aatelistoa, joka olisi yrittänyt viedä talonpoikien oikeuksia, kuten monessa muussa paikassa. Talonpojat ovat saaneet metsästää ja kalastaa. Esimerkiksi Englannissa kalastus oli maanomistajan yksinoikeus.”
Elina Helkala on tehnyt keskiaikaiset kengät nahasta. Kuva: Sanne KatainenPerinteinen suomalainen maatalous oli Aallon mukaan suhteellisen tehotonta työmäärään nähden.
”Tarkkaa tietoa satotasoista on vasta uuden ajan taitteesta, 1500-luvun alusta, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa lähti uudistamaan maataloutta ja vaati siltä tiettyä tuloksellisuutta.”
Keskiajalla viljelyalat olivat pieniä ja sarkajaon takia hajallaan. Kylillä oli kaksi viljahalmetta, joista toista pidettiin kesannolla. Viljelykäytössä ollut halme jaettiin kapeisiin sarkoihin, jotka jaettiin talojen kesken.
Poikkeuksellista on, että peltotyöt hoituivat lähes yksinomaan suomenhevosella. Länsi-Suomessa käytettiin myös härkäpareja.
Karja laidunsi keskiajalla vapaana ja pellot oli aidattu. Laidunmetsät eivät olleet umpeen kasvaneita pusikoita, sillä karja piti maiseman avoimena.
Ilari Aallon keskiaikaiseen puutarhaan on tulossa vielä pellavaa ja hamppua. Kuva: Sanne KatainenKaskiviljely liitetään Itä-Suomeen mutta keskiajalla sitä harjoitettiin Aallon mukaan runsaasti lännessäkin.
Peltoviljelyn tehokkuutta verotti karjan vähäisyys: karjanlantaa riitti lannoitteeksi vain Pohjanmaalla, joka oli tuolloin karjatalousvaltaista aluetta.
Kotieläinten rehu kerättiin vasta täysin tuleentuneena, jotta se säilyisi hyvin. Ravintoarvo oli siksi heikko.
Keskiajan kotieläimet olivat huomattavasti heiveröisempiä ja pienempiä kuin nykyiset. ”Talviravintoa eläimille ei riittänyt yllin kyllin. Eläimet pystyttiin pitämään hengissä talven yli.”
Kannattavinta maatalouden harjoittaminen oli Aallon mukaan keskiajalla siellä missä nykyäänkin: Lounais-Suomessa.
”Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan jokilaaksoissa on ollut parhaat viljelyalueet, keskiajan Suomen asutus keskittyi vahvasti näille alueille.”
Ilari Aalto kuvailee rohtopähkämön makua miellyttävän ryytiseksi. Sitä on käytetty yleiskuntoa vahvistavana yrttinä. Kuva: Sanne KatainenKeskiajalla Suomi kuului katolisen kirkon valtapiiriin.
Katoliset pyhimykset olivat Aallon mukaan maaseudulla tärkeitä pitkälle 1800-luvulle asti. Pyhimysten juhlapäivät rytmittivät keskiajalla vuodenkierron töitä.
Papujen piti olla kylvettyinä Pietarinpäivään 29. kesäkuuta mennessä. Heinätyöt aloitettiin Marketan päivänä 13. heinäkuuta.
”Ne olivat muistisääntöjä, joita on opeteltu rimpsuina.”
Keskiajan päivämääriin täytyy tosin lisätä 12 päivää, jotta ne vastaisivat nykykalenterin päivämääriä.
Keskiajalla käytössä oli juliaaninen kalenteri, josta Suomi siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753, muutama vuosi ennen keskiaikaiset kylän hajottanutta, maaseutua pysyvästi muuttanutta isojakoa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
