S-ryhmän linjaus kyseenalaistaa räikeästi sen omat vastuullisuuslinjaukset – vaatimukset eivät voi olla ulkomaiselle lepsumpia kuin suomalaiselle

Eurooppalainen lainsäädäntö kieltää saparoiden typistämisen, mutta käytännössä Suomen ohella vain Ruotsissa sika saa pitää saparonsa. Monissa maissa saparot katkaistaan rutiininomaisesti, koska stressi saa eläimen puremaan lajitoveriensa häntää, mistä seuraa sekä kipua että tulehduksia. Suomessa hännänpurentaa ehkäistään stressin ehkäisyllä. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Sirkiä

Suomalaiset viljelijät ovat vuosia vaatineet sekä kauppaa että julkisia ateriapalveluita lopettamaan sellaisten tuotteiden hankinnan, jotka eivät täytä suomalaiselle tuotannolle asetettuja vaatimuksia. Läpi sormien katsotaan muun muassa väljempiä eläinten hyvinvointivaatimuksia ja ympäristövaatimuksia.

Vaatimuksista huolimatta S-ryhmä myöntää jopa julkisesti vastuullisuusohjeidensa sallivan käytännössä sellaisten tuotteiden myymisen, joiden tuotannossa ei noudateta edes eurooppalaisen lainsäädännön vaatimuksia, suomalaisesta puhumattakaan. S-ryhmälle riittää, että ulkomaiset tuottajat kertovat aikovansa noudattaa lakia. Sen valikoimiinsa ottama tanskalainen sianliha voidaan tuottaa saparoita typistäen, jos tilalla on häntien purentaa ehkäisevä ohjelma (MT 22.4.).

Kukaan tuskin kuvittelee, että suomalaisen tuottajan vahvatkaan aikomukset noudattaa lakia riittäisivät millekään kaupparyhmälle, jos lain rikkominen on selvästi osoitettavissa. S-ryhmä tulee siis valinnoillaan osoittaneeksi, että pelisäännöt ovat tuontiruoalle lepsummat kuin kotimaiselle. Kuvaavaa S-ryhmän toiminnassa on sekin, että MT:n pyytäessä asiaan kommentteja yhtiön vastuullisuudesta vastaavalta johtajalta tämän sijaan vastauksen antoi kaupallinen johtaja.

Tiistaina asiaan kiinnitti tiedotteellaan huomionsa myös Suomen eläinsuojeluyhdistys SEY. Se kritisoi S-ryhmän päätöstä ummistaa silmänsä tanskalaiseen tuotteeseen liittyviltä hyvinvointiongelmilta ja vaatii perustellusti, että Suomessa toimivat yritykset vaativat eläinperäisiltä tuontituotteilta vähintään samaa eläinten hyvinvoinnin tasoa kuin Suomen lainsäädäntö edellyttää kotimaisilta tuottajilta. SEY kannustaa suomalaisia vähentämään eläinperäisten tuotteiden kulutusta, ja se olisi ennen muuta tehtävä vähentämällä niiden tuotteiden käyttöä, joiden tuotannossa eläinten hyvinvointi toteutuu heikoimmin. (mt.fi 23.4.)

Jos tilanteessa haluaa kuitenkin nähdä jotain hyvää, se osoittaa kuluttajan mahdollisuuden vaikuttaa: valitsemalla kotimaisen tuotteen voi osoittaa hyvinvointityöllä olevan merkitystä. Valitettavasti vain tämäkään valinta ei tuo suomalaistuottajalle yhtään lisäeuroa tai edes -senttiä, sillä meillä vaatimusten noudattaminen on itsestäänselvyys.