Tuontileipä on leipomon pahin kilpailija
Janne Sormunen työssään Porokylän leipomossa, jonka 11 miljoonan liikevaihdosta ruisvuokaleivätja muut ruisleivät tuovat 60 prosenttia. Ville Kokkola Kuva: Viestilehtien arkistoNURMES (MT)
Porokylän leipomon ja Pielispakarin toimitusjohtajat ovat tottuneet vertailuun ja siihen, että heidän arvellaan taistelevan verissä päin piirakkamarkkinoilla.
”Vasta kaupan hyllyllä tuotteemme kilpailevat paremmuudella. Siihen saakka meidän kannattaa tehdä yhteistyötä esimerkiksi uusien leipurien alalle saamiseksi”, toimitusjohtaja Timo Väänänen Porokylän leipomosta sanoo.
Kilpakaksikon isompana yrittäjänä hän arvelee, että kummankin leipomon nykyisen menestyksen salaisuus piilee juuri vuosikymmeniä jatkuneessa keskinäisessä kisailussa.
”Aina on pitänyt yrittää olla naapuria parempi”, kolmannen polven leipuri Väänänen sanoo juuri valmistuneen leipomolaajennuksen toimistosiivessä.
Kuuden miljoonan laajennushanke ja viiden miljoonan koneet vaativat uskoa huomiseen.
Modernista paperittomasta lähettämöstä pakataan viisi ”aaltoa” leipomotuotteita vuorokaudessa eikä lähemmäksi kuin akselille Helsinki–Ivalo.
Hullunkurisesti Porokylän puolella Nurmesta sijaitseekin Pielispakari-niminen leipomo, jossa on myös tehty monta laajennusta toisiinsa kiinni.
”Minun 20 toimitusjohtajavuoteeni on mahtunut yhdeksän laajennusta, joten vieläköhän tässä ennen exitiä tulee eteen kymmenes”, hymyilee toimitusjohtaja Erkki Timonen.
Hän näkee, ettei kahta näin isoa leipoa mahtuisi Nurmekseen ellei markkina-alueena molemmilla olisi koko Suomi.
”Laajemmassa kokonaisuudessa olemme toisillemme vain kilpailijoita toisten joukossa. Ja pahin kilpailijamme on kuitenkin tuonnin lisääntyminen ja erityisesti tuonti puolivalmisteiden ja pakasteiden muodossa”, Timonen sanoo.
Hän on ollut kaukaa viisas, kun jo kymmenkunta vuotta sitten älysi perustaa leipomoonsa ”sinisen linjan” eli raakapakasteiden ja kypsien pakasteiden tuotannon.
”Nyt pakasteet merkitsevät jo 30 prosentin osuutta liikevaihdostamme. Pakasteiden tulo leipomoalalle on tarkoittanut oikeastaan sitä, että kuluttajalle tuote voidaan tarjota entistä parempana: juuri paistettuna, tuoreena ja lämpimänä. Siinä mielessä uhka on ollut muutettavissa myös mahdollisuudeksi”, Timonen vakuuttaa.
Nurmeslaisten leipomoiden päätuotantolinjat ihmetyttävät: molemmissa keskitytään ruisleipään ja ruiskuoriseen piirakkaan.
”Itäsuomalaisessa ruokaperinteessä me haluamme olla maailman parhaita”, sanovat molemmat toimitusjohtajat kuin yhdestä suusta kumpikin omissa konttoreissaan.
Pielispakarilla tehdään vielä käsin rypytettyjä ”Aito, perinteinen” -EU-merkin saaneita piirakoita, mutta enemmistö on kuitenkin linjalta pussiin sujahtavia, koneella muotoiltuja piirakoita. Ihan kuten muutaman kilometrin päässä Porokylän leipomossakin.
”Vatruskoita ei tule Saksasta. Näköpiirissä ei ole, että ulkomaalainen karjalanpiirakkakaan valtaisi maata laajemmin”, Timonen sanoo pilke silmäkulmassaan.
Toki hän vakavoituu, kun puhuu markettien ja kahviloitten paistopisteistä:
”Hyvä olisi kuluttajankin miettiä eettisesti, valitseeko ulkomaisen vai kotimaisen tuotteen.”
”Ostopäätöstä tehdessään voi miettiä, haluaako työllistää suomalaista leipomoalaa ja ylläpitää kotimaista ruokaperinnettä.”
Naapurissa Timo Väänänen muistuttaa leipomoalan elävän parhaillaan murrosvaihetta.
Taantuma ei ole oletuksista huolimatta lisännyt leivän ostamista, ja tuonti on lisääntynyt hurjasti paistopisteiden myötä.
Raakapakasteena tuotujen leipomotuotteiden rahti on kappaletta kohden pieni, joten suomalaisten pienyrittäjien on vaikea kilpailla keskieurooppalaisten jättilinjastojen kanssa.
”Onneksi kaupalla on halu saada paistopisteisiinkin kotimainen versio tarjolle, vaikka voitte kuvitella, ettei Suomessa pystytä volyymeissä Saksan ja Ranskan kymmenien miljoonien asukaspopulaation kanssa kilpailemaan. Jokainen ulkomainen syöty leipä on pois kotimaisesta tekemisestä”, Väänänen muistuttaa.
LIISA YLI-KETOLA
Vasta kaupan hyllyllä
tuotteemme
kilpailevat
paremmuudella.«
timo väänänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
