hellan kulmilla Ohrapuuroa sen olla pitää
Näin joulun alla monissa perheissä käydään kiivaita keskusteluja, mitä jouluun välttämättä kuuluu. On erimielisyyttä niin laatikoista kuin höysteistäkin, ja tietysti myös puurosta.
Meillä puurokiistat päättyivät vuosia sitten, kun hankin lähes viisilitraisen haudutuskattilan. Sen jälkeen vaihtoehtona on ollut vain ja ainoastaan kokonaisista ohraryyneistä täysmaitoon hitaasti hauduttaen keitetty perinteinen ohrapuuro.
Kuulemma jo aikoinaan isoäitini oli periaatteen nainen, eikä hän hyväksynyt joulupuuroksi kuin ohrapuuron. Senaikaisilla keittomenetelmillä urakka oli melkoinen, varsinkin kun tietää, kuinka helppoa on polttaa ohrapuuro pohjaan. Ehkäpä puurokattila vietiinkin karjakeittiön kiehuvaan vesipataan ja hauduteltiin siinä.
Nykyinen joulupuuron keittäminen on helppoa kuin heinänteko. Tarvitaan vain runsaasti aikaa, sellaiset 5–6 tuntia, jotta puuroon saadaan kaunis punertava väri.
Ainekset eivät ole monimutkaiset: neljä litraa täysmaitoa, kolme desilitraa kokonaisia ohranryynejä, vähän öljyä tai voita kattilan sisäreunan voitelemiseen ja varovainen ripaus suolaa valmiiseen puuroon.
Veden kanssa joulupuuronkeitossa ei lotrata eli ryynejä ei etukäteen liotella. Puuro saa hautua omia aikojaan liedellä matalalla lämmöllä, kunhan silloin tällöin käy keitosta sekoittamassa ja lisäämässä mahdollisesti vettä kattilan vesitilaan.
Tuntien jälkeen puuro on valmista. ”Ryynit on ko lutteen selkiä, onkos nää jotain erikoisryynejä”, kyseli kerran eräs uusi sukuun tullut puuroa maistellessaan. Eivät olleet, tavallisista kaupan ryyneistä oli muhinut melkein mantelin kokoisia pullukoita.
Valmis puuro on hiukan vellimäinen, mutta mielestäni keitokseen ei kannata käyttää enempääkään ryynejä, koska puuro sakenee syöntilämpötilaan jäähtyessään.
Lisukkeena voi käyttää kanelia tai sekahedelmäsoppaa tai mitä itse kukin parhaaksi joulupuuron kyytipojaksi mieliikään. Siinä on meilläkin useita koulukuntia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
