Kotimaisen omenan viljelyala on pysynyt yli vuosikymmenen samana, mutta satoa saadaan entistä enemmän – syy piilee nerokkaassa varastointimenetelmässä

Eri omenalajikkeet kestävät varastointia eri tavoin.  Kuva: Sanne Katainen

Royal Gala vai Golden Delicious? Tähän aikaan vuodesta kaupan omenahyllyllä ei tarvitse tarttua tuontiomenaan, koska tarjolla on kotimaisiakin vitamiinipommeja.

Kotimainen omena maistuu kuluttajille hyvin vuodesta toiseen, kertoo asiantuntija Tomi Pousi Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta. Omenanviljelyn pinta-ala on pysynyt Suomessa samalla tasolla, hieman alle 700 hehtaarissa, jo toistakymmentä vuotta. Samaan aikaan omenan tuotantomäärä on kuitenkin kasvanut 2010-luvun alun vuosittaisesta 4–5 miljoonasta kilosta nykyiseen 7–8 miljoonaan kiloon.

Syitä aiempaa runsaampiin omenamääriin voi etsiä viljely- ja varastointitekniikoiden kehittymisestä. Kotimainen omena ei ole vain enää loppuvuoden sesonkituote, vaan satoa riittää pitkälle kevääseen, eikä parempaan säilyvyyteen tarvita säilöntäaineita.

Perinteisissä viileä- ja kylmävarastoissa säilytetty omenasato loppuu yleensä marras- tai viimeistään joulukuussa, Pousi kertoo. Tällaisissa varastoissa pystytään säätämään varastointi-ilman lämpötilaa ja kosteusprosenttia.

”Uudenlaisissa säätöilmavarastoissa pystytään säätämään muiden säilytysolosuhteiden lisäksi myös varaston kaasuseosta”, Pousi kertoo.

Hengittämässämme ilmassa on typpeä noin 78 prosenttia, happea noin 21 prosenttia ja muita kaasuja noin prosentti. Säätöilmavarastoissa omenoita puolestaan ympäröi kaasuseos, jossa hedelmien normaali soluhengitys hidastuu tai pysähtyy, mutta hedelmät eivät pilaannu tai ala käydä, eikä niiden maku tai ulkonäkö muutu.

Jotta tämä kaikki on mahdollista, säätöilmavarastossa saa olla happea vain prosentti tai kaksi, mutta hiilidioksidia puolestaan pitää olla enemmän kuin tavallisessa ilmassa. Lisäksi varaston suhteellisen kosteuden pitää olla riittävän, mutta ei liian, korkea. Parhaiten omenat säilyvät, jos ne on varastoitu hieman ennen, kun ne ovat kypsyneet täysin.

Eri omenalajikkeet kestävät varastointia eri tavoin. Varastointia huonoimmin sietävät lajikkeet myydään loppukesällä ja alkusyksystä yleensä suoraan kuluttajille, minkä jälkeen koittaa tavallisissa varastoissa säilytettyjen omenoiden vuoro. Säätöilmavarastoissa säilytetyt omenat puolestaan matkaavat kauppoihin yleensä joulun jälkeen.

Omenan makuaineiden syntyyn vaikuttavat lajikkeen lisäksi viljelyalueen sijainti, viljelytoimenpiteet, sääolot, poiminta-ajankohta ja varastointiolosuhteet. Kotimaisten omenoiden merkittävä etu tuontiomenoihin verrattuna on Pousin mukaan siinä, että Suomen pitkät ja valoisat kesäpäivät kerryttävät omenoihin runsaasti makuyhdisteitä.

Suomessa viljellään ammattimaisesti kymmeniä omenalajikkeita, Pousi kertoo. Neljä kaupallisesti merkittävintä omenalajiketta ovat Lobo, Rubinola, Santana ja Amorosa.

Erityisesti pehmeämaltoinen Lobo on ollut pitkään suomalaisten suosikkiomena, ja sillä on Pousin mukaan edelleen vankka kannattajakunta. Merkittävimmin osuuttaan kotimaisilla omenamarkkinoilla ovat viime vuosina kasvattaneet kiinteämaltoiset ja aromikkaat lajikkeet, kuten Rubinola ja Santana.

”Osittain kyse on siitä, että aiempaa useampien lajikkeiden varastointi on nykyään mahdollista, ja osittain kyse on normaalista markkinataloudesta ja kysynnän muutoksista”, Pousi kuvailee.

Hedelmänviljelyssä yhtäkkiset tuotantomäärän lisäykset tai edes tuotantolajikkeiden vaihdokset eivät kuitenkaan ole mahdollisia, sillä omenapuu ei kasva satoa tuottaviin mittoihin yhdessä kesässä.

Suomessa omenoiden viljelyä rajoittaa myös maantiede. Valtaosa kotimaisista omenoista kasvaakin Ahvenanmaalta Uudellemaalle ulottuvalla alueella.

Kotimaisten omenoiden tulevaisuus näyttää Pousin mukaan valoisalta. Viime vuosien suuret kriisit, eli koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ovat nostaneet huoltovarmuuden merkityksen uudella tavalla keskusteluun.

Moni pohti ostopäätöstä tehdessään varmasti myös kotimaisen ja tuontiomenan ympäristövaikutuksia, Pousi lisää.

Kotimaisen omenanviljelyn laariin sataa myös sellainen ruokaan liittyvä trendi kuin ruuan terveellisyyden korostuminen. Vanhassa sanonnassa ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla” on itse asiassa totuuden siemen, sillä omena sisältää muun muassa kuitua ja C-vitamiinia.