vierasyliö Uutta ajattelua ruokapäätöksiin

Rikkaissa maissa on jo vuosia sitten havahduttu ravintoon liittyvien elintasosairauksien, kuten ylipainon ja aikuisiän diabeteksen, kasvuun.

Useassa maassa, Suomi mukaan lukien, on myös käynnistetty valtion tukemia hankkeita, joilla pyritään vaikuttamaan kansalaisten ravintokäyttäytymiseen ja sitä kautta elintasosairauksien vähenemiseen.

Tällaiset hankkeet voisivat tehota paremmin, jos ruokapäätöksiin liittyvät psykologiset tekijät otettaisiin huomioon.

Avain ruokapäätöksiin on nopean ja hitaan ajattelun erottelu. Ihmisen aivot ovat nimittäin sopeutuneet ajattelemaan ja tekemään päätöksiä joko

nopeasti, ikään kuin automaattiohjauksella tai sitten hitaasti eli harkiten ja puntaroiden.

Moni ruokaan liittyvä päätös tapahtuu aivojen nopean ajattelun järjestelmässä. Ravintoon liittyvä valistus ja ohjailu

puolestaan puhuttelevat,

jos lainkaan, hitaan ajattelun järjestelmää. Ei siis ihme, että

kuluttajien päätökset ja terveyspoliittiset ravintosuositukset eivät aina kohtaa toisiaan.

Nopean ja hitaan ajattelun erottelu perustuu psykologiaa ja taloustiedettä yhdistelevien tutkijoiden pitkäaikaiseen työhön.

Kirjassaan ”Ajattelu nopeasti ja hitaasti” talousnobelisti Daniel Kahneman märittelee nopean

ajattelun järjestelmän automaattiseksi ja ilman ponnistelua toimivaksi. Se on intuitiivinen, assosioiva ja impressionistinen eikä sitä voi sammuttaa.

Hidas eli harkitseva järjestelmä puolestaan on analyyttinen ja edellyttää ponnistelua ja tarkkaavaisuutta. Hitaalla järjestelmällä on taipumus aktivoitua, usein kuitenkin laiskasti ja vastahakoisesti, kun jotakin menee vikaan.

Suuri osa ravintoa koskevista päätöksistämme tapahtuu automaattisessa järjestelmässä.

Esimerkiksi itse ruokailutilanteessa emme pidä tarkkaa

lukua siitä, kuinka paljon syömme kaloreita ja vitamiineja. Ruokailumme tapahtuu

automaattiohjauksella. Lisäksi

harkitsevaa ajatteluamme kuormittavat ruokaillessa usein muut asiat, esimerkiksi keskustelu ruokailuseurueen kanssa, lehden lukeminen tai television katselu.

Elintasosairauksien taustalla olevat ”väärät” ruokapäätökset

ovat paradoksi. Tiedämme kyllä, mitä valintoja pitäisi tehdä, mutta toimimme kuitenkin kuin olisimme informoinnin ja valistuksen ulottumattomissa. Juuri nopean ajattelun järjestelmä vie meitä eri suuntaan kuin oikeasti

tahtoisimme.

Psykologiaa ja taloustiedettä yhdistelevä käyttäytymistaloustiede tarjoaa ratkaisuja paradoksiin. Alan uranuurtajat Richard Thaler ja Cass Sunstein kutsuvat menetelmää ”tuuppailuksi”. Tällä tarkoitetaan kuluttajan tuuppaamista

suuntaan, jossa hän oman

ajattelunsa ja ponnistelujensa avulla parantaa suoriutumistaan.

Esimerkiksi, jos asetat hedelmän silmien korkeudelle, kyseessä on tuuppaus. Jos julistat roskaruuan pannaan, on kyse jostain muusta.

Koulujen ruokaloissa on

menestyksellisesti kokeiltu seuraavanlaista yksinkertaista keinoa. Kun ruokalan tarjottimiin aseteltiin hedelmien ja

vihannesten kuvia, lisääntyi näiden elintarvikkeiden

menekki. Samoin kun erään walesilaisen yliopistokampuksen ruokakaupassa asennettiin lattiaan vihreät jalanjäljet

johtamaan ovelta vihannestiskille, lisääntyi vihannesten menekki kaksinkertaiseksi.

Eräs ratkaiseva tekijä on

näkyvyys ja saavutettavuus. Jos vihannekset ovat hyvin näkyvillä ja helposti saatavilla, niitä myös valitaan enemmän.

Samaan suuntaan vaikuttaa myös sopiva valinnanvara.

Koska ihminen luonnostaan

arvostaa valinnan vapautta, on vihannesten ja salaatin valitseminen todennäköisempää, jos tarjolla on vaihtoehtoja.

Näkyvyyteen ja saavutettavuuteen liittyy oletettu valinta.

Jos hedelmät ovat näkyvästi esillä ja helposti saatavilla,

kuluttajan nopean ajattelun järjestelmällä on taipumus

pitää niitä oletettuina valintoina. Ravintolat voivat myös paketoida aterioihin oletusarvoisesti esimerkiksi perunan

asemasta vihanneksia ja

hedelmiä.

John Riis kertoo tutkimusraportissaan Disneyn pikaruokalan tätä kokeilleenkin. Tiettyyn ateriaan asetettiin ranskalaisten perunoiden

sijaan omenalohkoja. Kokeilu

onnistui – kyseisen aterian suosio säilyi, mutta nyt aiempaa terveellisempänä vaihtoehtona.

Yhdysvalloissa toimiva parempaa ravintokäyttäytymistä

edistävä Produce for Better Health Foundation on laatinut käyttäytymistaloustieteen

tarjoaman keinovalikoiman

perusteella oppaan parempien

ruokapäätösten tekemiseksi. Oppaan kohderyhmä on laaja – se ulottuu lasten kannustamisesta syömään vihanneksia ja hedelmiä aina ruuan hinnoitteluun yrityksissä.

Perusajatukset ovat seuraavat: tee vihanneksista ja hedelmistä oletusarvoinen valinta; kannusta ja palkitse terveellisten ruokailutottumusten

muodostumista; edistä hyvien ruokailutottumusten vakiintumista tavaksi; hyödynnä sosiaalisten normien ja ryhmän

mielipiteen vaikutusta.

Myös Suomessa kannattaisi harkita vastaavanlaisen oppaan laatimista suomalaisia oloja vastaavaksi.

Uutta ajattelua toteuttamaan tarvitaan kuitenkin näkökulmareformi. Ei riitä, että hyvien ruokailutottumusten ja ravinnonsaannin suosituksia ja

ruokailukäyttäytymisen yleisiä suuntaviivoja ja tavoitteita

asetetaan.

Ruokatottumukset ja ravintoon liittyvät päätökset ovat arjen tasolla niin monimutkaisia, että aivojen automaattisella

päätöksentekojärjestelmällä on ylivalta. Tarvitaan tuuppausta ja kannustamista aivojen harkitsevan järjestelmän

käyttöön.

TIMO TAMMI

Kirjoittaja on käyttäytymistaloustieteeseen perehtynyt tutkija-

opettaja Itä-Suomen yliopistossa.

Jos vihannekset ovat hyvin

näkyvillä, niitä

myös valitaan enemmän.

Avaa artikkelin PDF