Kotimaista hevosta mahtuisi lisää lautasille
Liha REM Oy:n teurastamolla Kausalassa paloitellaan hevosenlihaa. Leikkaamassa Pekka Raanoja (vas), Seppo Ahola ja Jyrki Ristkari. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoParhaillaan vellovan hevosenlihakohun tiimellyksessä tahtoo täysin unohtua, että hevosenliha on laadukasta ja vähärasvaista ruokaa. Suomessa kulutetaan vuodessa liki puoli kiloa hevosenlihaa asukasta kohden.
Suomessa on noin 76 000 hevosta, ja niistä poistuu vuosittain noin 4 000 yksilöä. Alle puolet näistä päätyy teuraaksi.
Viime vuonna kotimaista hevosenlihaa tuli markkinoille MT:n laskelmien mukaan yli 400 000 kiloa. Hevosen keskimääräinen ruhopaino on 230 kiloa.
”Hevosille ei ole teuraskeräilyä, vaan niiden omistajien on tuotava ne teurastamolle. Niitä tulee yksi silloin, toinen tällöin”, sanoo Antti Raanoja Liha REM Oy:sta Iitin Kausalasta.
”Aiemmin ongelmana oli myös se, että teurastettavaksi sovittuja hevosia ei toimitettu paikalle, mutta nyt tästä ongelmasta on päästy. Puhelimessa sovittu teurastaminen on sama asia kuin sovittu hevoskauppa.”
Yritys on yksi Suomen 13:sta
teurastamosta, jotka ottavat vastaan hevosia. Pelkästään hevosiin erikoistuneita teurastamoja ei ole.
Vuonna 2012 Liha REM Oy teurasti 244 hevosta, parhaina viikkoina jopa 12.
”Sijaintimme valtatie 12 varrella aktiivisella hevosalueella on etu. Kun seudun edellinen hevosia teurastanut yritys lopetti, oli hevosteurastamolle tilausta. Olemme löytäneet hyvät markkinat, ja hevonen on tärkeä liiketoiminnallemme”, jatkaa Raanoja.
Paistit ja fileet lähtevät teurastamosta ravintoloille, suoramyyntipisteisiin sekä kauppaketjuille. Jonkin verran lihaa menee myös jalostamoille. Jäljelle jäävästä lihasta tehdään ruokaa lemmikeille.
”Hevosenlihakohu on lisännyt hevosenlihan kysyntää huomattavasti”, naurahtaa Raanoja.
Kotimaisen tuotannon lisäksi Suomeen tuotiin tullin mukaan vuonna 2012 peräti 2,1 miljoonaa kiloa hevosenlihaa.
Näistä noin 1,4 miljoonaa kiloa tuotiin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Suomesta myös vietiin ulkomaille 8 700 kiloa hevosenlihaa.
Suomea suurempia hevosenlihan tuojia Euroopassa ovat vain Italia, Ranska, Belgia, Hollanti ja Bulgaria.
Euroopan suurin lihan vientimaa on Belgia, josta vuonna 2012 lähti maailmalle yli 22 miljoonaa kiloa hevosenlihaa.
Suomessa vähittäiskaupat ottaisivat myyntiin enemmänkin kotimaista hevosenlihaa. Suurimpana ongelmana on lihan saatavuus, sillä hevosia teurastetaan epäsäännöllisesti, eniten laidunkauden päättyessä syksyllä.
Hevosen omistajan lihasta saama matala hinta ja pitkät kuljetusmatkat ovat syynä hevosten vähäiseen teurastusmäärään.
Vuonna 2007 maa- ja metsätalousministeriö asetti tavoitteeksi, että vuoteen 2010 mennessä koko maassa olisi mahdollista teurastaa hevosia kohtuullisen kuljetusmatkan päässä.
Tämä ei ole toteutunut, vaan teurastamot ovat edelleen hajallaan eri osissa maata.
Itä-Suomessa toteutettiin vuonna 2008 elykeskuksen rahoituksella projekti, jossa hevosjalostusliittojen kanssa yhteistyössä kuljetettiin hevosia ilmaiseksi teurastamoille.
”Viiden kuukauden aikana kuljetettiin 150 hevosta, ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Vanhojen ja sairaiden eläinten tilalle saatiin nuoria ja terveitä”, kertoo Suomen hevostietokeskuksen toiminnanjohtaja Minna-Liisa Heiskanen.
”Vastaavilla paikallisilla projekteilla voitaisiin nopeasti saada tuotettua tarpeeksi lihaa, jotta ainakin osa ulkomailta tuotavasta lihasta voitaisiin korvata kotimaisella”, Heiskanen toteaa.
Myös Suomen Hippos on osallistunut hevosenlihan markkinointiin projekteilla. Vuonna 2009 julkaistiin reseptikirja Herkullista hevosenlihasta, josta tuli erittäin suosittu. Kaupat ja hevosenlihan jälleenmyyjät kyselivät reseptejä, ja kirjanen on edelleen ladattavissa Hippoksen nettisivuilta.
”Perussyy siihen, ettei hevosen teurastamista ja lihan käyttöä edistäviä projekteja ole käynnissä enempää, lienee raha”, sanoo Suomen Hippoksen kehityspäällikkö Suvi Louhelainen.
”Olemme kuitenkin menossa hyvään suuntaan. Vuonna 2012 teurastettiin 1800 hevosta.”
”Teurastamisesta on tiedotettava hevosalan toimijoille osana normaalia toimintaa. On myös pidettävä huoli, että muutkin hevosen lopetustavat ovat mahdollisia. Ei saa syyllistää hevosenomistajia, jotka eivät halua teurastaa hevostaan”, toteaa Louhelainen.
SATU PITKÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
