Ison perheen ruokailut suunnitellen sujuviksi

Kirsi Pöykkö suunnittelee ruokalistan etukäteen useammaksi viikoksi. 

Sunnuntaiaterialla kalkkunafilee saa seurakseen uunipunajuurta ja riisiä. Ella Pöykkö 

Pauluksella, Kirsillä ja Siljalla on jokaisella joku allergia. Aino (selin), välttää punaista lihaa. 

Oululaisessa Pöykön perheessä on neljä alle kymmenen vuoden sisään syntynyttä lasta ja työssä käyvät vanhemmat. Joka päivä syödään itse tehtyä ruokaa yhteisen pöydän ääressä. Miten se onnistuu?

”Vaatii suunnittelua ja ennakoimista, että meillä syödään alusta asti itse valmistettua ruokaa. En koskaan mene kauppaan niin, että vasta siellä miettisin, mitähän meillä olisi ruokana”, Kirsi Pöykkö kertoo.

Jotta rima ei tavalliselle perheenäidille nousisi liian korkeaksi, täytyy heti paljastaa, että Kirsi on alan ammattilainen, kotitalousopettaja. Mutta hän on myös tavallinen perheenäiti, joka opetteli ruuanlaittoon vasta aikuisena.

Pöykön lapset ovat 11-, 13-, 16- ja 19-vuotiaita. He osallistuvat kotitöihin ohjatusti. Esimerkiksi jos äiti on tehnyt jääkaappiin valmiiksi jauhelihataikinan, niin joku lapsista voi muotoilla pihvit. Tai kattaa pöydän tai valmistaa salaatin. ”Mitään kotityölistaa meillä ei ole. Lennosta tulee pyydettyä lapsia hommiin”, äiti täsmentää.

Lauantaisin Kirsi ja Juha Pöykkö käyvät yleensä yhdessä kaupassa tekemässä viikon ruokaostokset. Kirsi aloittaa ostoslistan tekemisen joskus jo alkuviikosta, mutta viimeistään torstaina hän tarkistaa, mitä lihaa tai kalaa on pakastimessa.

”Ostan lähes aina punaisen hintalapun tuotteita, harvoin mitään normaalihintaista. Jos päiväys on juuri käsillä, voin pakastaa lihat tai kypsentää ja pakastaa”, Kirsi toteaa.

Perheellä ei ole yhtä vakituista kauppaa, vaan he käyvät vaihdellen lähellä olevissa Prismassa, Citymarketissa ja Lidlissä.

Leivät Kirsi hakee leipomoiden myymälöistä, edullisesti ison erän kerrallaan. Sämpylöitä ja makeita leivonnaisia hän ja lapset leipovat itse.

Kirsi seuraa rahanmenoa tarkasti ja yrittää välttää heräteostoja. ”Jonkun verran kyttään tarjouksia, ja lapset ovat oppineet katsomaan irtokarkkitarjouksia.”

Kuukauden ruokalaskun Kirsi arvioi nousevan 600 euroon ja siihen leipomo-ostot päälle. Jos on isoja juhlia, kuten myöhemmin tänä vuonna toivottavasti ylioppilasjuhlat, niin summa on toki isompi.

Kirsi nauttii siitä, että pystyy pyörittämään perheen taloutta edullisesti. ”Syömällähän voi saada budjetin ihan sekaisin. Ihmiset heittävät älyttömiä määriä syömäkelpoista ruokaa hukkaan.”

Pöykön perheessä kaikki syövät aamupalan kotona. Kirsi hauduttaa toisinaan ison kattilallisen puuroa, jota vanhemmat lämmittävät vielä seuraavina aamuina itselleen.

Lapsilta pakkoaamupuuro on vihelletty poikki, sillä Kirsistä puuro on niin hyvää, ettei hän halua lasten alkavan inhota sitä. Joskus illan pääruokana on puuroa mehukeiton ja pähkinöiden kera.

Kirsi laatii ruokalistan aina viikoksi kerrallaan. Periaatteena on, että kerran viikossa on keitto ja yksi kasvisruokapäivä, jolloin proteiinikin tulee kasviksista. Sitten on riisi- tai pastaruokaa ja perunat ja kastike.

Kasviksia Kirsi yrittää ujuttaa lähes joka ruokaan, koska ne ovat sekä terveellisiä että edullisia ja lapset oppivat syömään niitä kuin huomaamatta.

Tässäkään perheessä ei ole säästytty ruokarajoituksilta. Kirsi ja 11-vuotias Silja ovat kala-allergisia ja lisäksi Kirsi itse on allerginen perunalle, soijalle, banaanille, avokadolle ja melonille. Paulus, 13, on maitoallerginen eikä voi syödä esimerkiksi juustoja, mutta sietää jo leivonnaisissa voita.

Ella, 16, haluaisi olla vegaani ja kokeilee sitä parhaillaan. ”Hän saa huolehtia itse proteiinin saannistaan ja siten ottaa itse vastuuta ruokailustaan”, Kirsi on päättänyt. Ella on jo pitkään välttänyt punaista lihaa, ja Kirsikin syö sitä vain harvoin.

Tähteiden hyödyntämisessä Kirsi on mestari. Tänään maanantaina hän tekee ruuaksi lindströminpihvejä. Pihvitaikinaan uppoavat sunnuntain aterialta jääneet uunipunajuuret, lauantailta pastapaistoksen jämät, timjamiruukun loppu sekä muutama tähteeksi jäänyt kasvispihvi. Ja tietysti pussista ranskalaisen sipulikeiton ainekset.

”Silloin kärsii olla taikinassa melkein mitä vaan, kun lisää sipulikeiton. Jos olisi ollut kurkkusalaattipurkin loppu, niin sekin olisi mennyt tähän.”

Perunamuusin sijaan Kirsi soseuttaa keitetyn mukulasellerin ja kukkakaalin. Lisäksi hän paahtaa parsakaalia samassa uuninlämmössä kuin jauhelihapihvit.

”Kiertoilmauuni on suurperheen pelastus!” Kirsi ilmoittaa.

Eiliselle sunnuntaiaterialle Kirsi kypsensi kaksi kalkkunarullaa. Toinen jäi käytettäväksi keskiviikon keittoon, jonka Kirsi myös tekaisee samalla kun maanantaiaterian, sillä hän tietää, ettei keskiviikkona ole aikaa ruuanlaittoon.

Kalkkunakeittoon tulevat eilisestä tomaatti-sipulisalaatista jääneet sipulit ja kypsät riisit, pussillinen valmiita pakastekasviksia, tomaattia, kalkkunakastikkeen rippeet ja rumia kalkkunapaistinpalasia. Nesteeksi vielä kookosmaitotölkillinen.

”Koska on tomaattia, niin ripaus sokeria myös. Tämä keitto on kehitetty mummun 70-vuotisjuhliin, Siinä ei ole punaista lihaa, perunaa tai kalaa, ja se on maidoton ja gluteeniton. Meidän perheen lemppari.”

Sunnuntain jälkiruoka, marenkikakku, määräytyi sen mukaan, että salaatinkastikkeesta oli jäänyt tähteeksi kaksi valkuaista. Tosin kakkuun tarvittiin kolme, mutta yli jäänyt keltuainen upposi pihvitaikinaan tänään.

Ihan kaikkia kalkkunarullan tähteitä Kirsi ei käytä keittoon. Torstaille syntyy vielä viimeisistä paloista miilunpolttajan spagetti.

Vielä Kirsi mainitsee yhden herkun: pastapaistoksen. Aina jos aterialta jää kypsää pastaa, Kirsi sekoittaa sen kastikkeen kanssa ja pakastaa. Nopea arkiruoka on valmis, kun sulatettuun pastaan lisää munamaidon tai ruokakerman ja kypsentää laatikoksi.

”Ja tietysti lämpimät voileivät, niihinhän voi piilottaa melkein mitä vaan.”

Pöyköillä on tilava avokeittiö, jossa saarekkeen ympärillä mahtuu puuhailemaan vaikka koko perhe. Monitoimikone on tärkeä apulainen, samoin tehosekoitin, jossa päivittäin hurautellaan smoothieiksi jogurttipurkkien loput, sulaneet marjat ja mustuneet banaanit.

Kiertoilmauunin lisäksi mikro on ahkerassa käytössä, mutta takka-leivinuunia Kirsi ei ole opetellut käyttämään muuhun kuin hauduttamiseen.

”Mulla oli sellainen tyhmä kaupunkilaistytön ajatus, että aamulla laittaa ruuat uuniin ja illalla töistä tullessa ne on valmiit. En tajunnut, että pitäähän uunia lämmittääkin”, Kirsi naurahtaa.