Kuuluuko lanttulaatikko tai joulukinkku pikkujoulupöytään? Konkariyrittäjä: ”Nyt 99 prosenttia asiakkaista ei missään nimessä halua jouluruokaa”

Pikkujoulupöydässä ei enää kinkku maistu. Kuva: Sanne Katainen

Pikkujoulupöytä notkuu laatikoita, rosollia, kinkkua ja kalkkunaa. Tai sitten ei.

Tällä vuosituhannella suomalaisten pikkujoulujen ruokalista on mennyt lähestulkoon täysin uusiksi, kertoo jyväskyläläisen Parhaatpidot.fi-yrityksen konkarikokki Markku Meriläinen.

”Jos pikkujouluissa oli ennen aina jouluruokaa, nyt 99 prosenttia asiakkaista ei missään nimessä halua jouluruokaa.”

Meriläinen on ollut alalla yli 30 vuotta ja huomannut, että ihmisille riittää nykyään se, että jouluruokaa syödään kertaalleen lounasravintolassa ja joulunpyhinä oman perheen kanssa. Jos vanhemman polven joulujuhliin toivotaan jotain hieman jouluista ruokaa, se on Meriläisen mukaan yleensä graavilohta.

Riisipuuroa Meriläinen kertoo keittäneensä viimeksi kuusi vuotta sitten, ja lanttulaatikot jäivät koskematta jo aiemmin. Glögillä on menekkiä vain, jos pikkujoulut sattuvat paukkupakkaspäivään.

Työpaikkojen pikkujoulut olivat pitkään melkoisen kosteita juhlia, mutta Meriläinen on huomannut, että nykyään alkoholeista tilataan korkeintaan konjakkia jälkiruuan kanssa, jos sitäkään. Jouluruokien sijaan pöytään katetaan erityisesti erilaisia raikkaita salaatteja, jokin yksittäinen liharuoka ja kasvisruoka. Perunoita toivotaan lähinnä osaksi salaattia, kuten poro-perunasalaattia.

Kasvisruuilla, kuten falafelilla ja kasvislasagnella, on paljon kysyntää. Meriläinen kertoo, että esimerkiksi marraskuun puolivälissä eräissä pikkujouluissa 60 söi niin sanottua tavallista ruokaa ja 30 kasvisruokaa.

Joulupöydän antimet vaihtelee kodeittain. Kuva: Janiko Kemppi

Meriläiselle erikoisruokavalioiden huomiointi ei ole ongelma, sillä hänellä itselläänkin on sen verran vakava ruokarajoite, että vääränlaisen ruuan nauttiminen veisi hänet työkyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Pitopalveluyrittäjänä hän kuitenkin toivoisi tarkkuutta erikoisruokavalioista kertomiseen.

”Onhan siinä melkoinen ero, jos joku ei vain pidä kalan mausta tai jos joku on kalalle niin allerginen, että henki salpautuu jo ovella, jos huoneessa on kalaa”, Meriläinen kuvailee.

Myös jälkiruuat ovat kokeneet muodonmuutoksen joulutorttukahveista luumurahkan kautta mangorahkaan ja piparkakkurahkaan. Meriläisen mukaan nykyään yleisin jälkiruokatilaus on mansikka-kermakakku tai trifle, eli pieniin maljoihin kerroksittain koottava herkku.

Meriläinen kuvailee, että hän toteuttaa asiakkaiden toiveruokia, mutta hänellä on enemmänkin tapana markkinoida sitä, mikä varmasti menee. Pitopalveluyrittäjälle nimittäin kertyy väkisinkin hyvä käsitys siitä, mikä ihmisille maistuu milloinkin.

Vaikka perinteiset laatikot eivät pikkujoulukansaan enää uppoa, Meriläinen on mielissään, että samat kotimaiset juurekset maistuvat muussa muodossa. Hänen mukaansa käytännössä jokaiseen pikkujoulun ruokatilaukseen sisältyy uunijuureksia, eli lanttua, palsternakkaa ja punajuurta, ja lisäksi marinoitua punasipulia.

”Arvostan itse näitä maaseudun makuja valtavasti ja mielestäni on hienoa, että asiakkaatkin pitävät niistä”, Meriläinen kuvailee.

Hän on tosin huomannut, että juuresten edullinen kilohinta ruokakaupassa saattaa hämätä asiakkaita, sillä viime vuosien hankala taloustilanne on saanut kuluttajat hintatietoisiksi. Jos kilo juureksia maksaa kaupassa alle kaksi euroa, asiakas ei välttämättä hahmota, että pitopöytään katettu juures on jalostusasteeltaan moninkertainen.

Lisäksi asiakkailla saattaa olla sellainen käsitys, että pitopalveluyrittäjä pystyisi ostamaan raaka-aineita tukusta pilkkahintaan. Tukusta ostamalla säästää Meriläisen mukaan lähinnä hermoja ja ympäristöä, sillä ei tarvitse ajaa kymmentä markettia läpi ja ostaa satoja pieniä pakkauksia.

”Minulla onkin tapana sanoa asiakkaille, että en halua ryöstää sinua, mutta en myöskään halua, että sinä ryöstät minua. Tällä lailla hinnasta päästään sopuun.”